Keskoslasten päivän tapahtuma

posted in: Uutiset | 0

Tänä vuonna Keskoslasten päivän kunniaksi järjestettiin etätapahtuma, jonka aiheena oli ”Tieteen voimalla keskoslasten parhaaksi”. Tilaisuuden järjestäjinä toimi PremLife-projekti ja Keskosperheiden yhdistys Kevyt yhteistyössä Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston ja THL:n kanssa.

Tapahtumassa Keskosperheiden yhdistys Kevyttä edusti Heli Kauppinen:


Pääsin edustamaan keskosvanhempia tutkijoiden ja Kevyen yhteiseen tapahtumaan, jossa keskusteltiin tuoreimmista keskosia koskevista tutkimustuloksista. Oli todella hienoa, että tutkijat halusivat järjestää tapahtuman yhteistyössä Kevyen kanssa ja halusivat sinne myös vanhemman puheenvuoron. Olen toiminut Kevyen aktiivina jo kymmenkunta vuotta ja olen haaveillut siitä, että vanhemmat pääsevät tutkijoiden rinnalle keskustelemaan yhteisistä aiheista. Esimerkkejä tästä olen nähnyt muista maista.

Oma puheenvuoroni toteutettiin siten, että tilaisuuden juontajana toiminut Mikko Kuustonen haastatteli minua. Näin se sujui rennosti ja huumorillakin. Kerroin lyhyesti meidän perheen keskostaipaleesta, joka alkoi, kun kaksospoikamme syntyivät rv 24+1 KYSIssä vuonna 2006. Enemmän kuitenkin keskustelimme siitä, mikä keskosvanhempia yleisesti ottaen mietityttää ja millaisia toiveita meillä on. Kuustonen kysyi, kiinnostaako keskosvanhempia keskostutkimus, ja arvelin, että osaa kiinnostaa ja osaa ei – olemme erilaisia. Itselleni tutkimustieto on aina ollut tärkeää ja lohduttavaakin: olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin, kun olen lukenut tutkittua tietoa siitä, kuinka ennenaikainen synnytys vaikuttaa äidin psyykkiseen jaksamiseen. Puheenvuorossani kerroin myös Kevyen tarjoamasta vertaistuesta ja muistutin katsojia siitä, että Kevyttä voi tukea myös rahalahjoituksin.

Tilaisuudessa käytiin läpi tuloksia pienistä gallupeista, jotka olin järjestäjien pyynnöstä tehnyt ennakkoon Kevyen jäsenten suljetussa Facebook-ryhmässä. Kahdessa gallupissa tulokset olivat varsin selkeät: käytännössä kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa keskosuudesta, ja että koulussa opettajan on hyvä tietää lapsen keskostaustasta. Ehkä tästä poikii seuraavia yhteistyöprojekteja – olihan yhtenä järjestäjätahona Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Kolmannessa väitteessä, Keskosena syntyneen lapsen kehitysseuranta on nykyisellään riittävän pitkä”, vastaukset hajosivat enemmän, mutta suurin osa oli kuitenkin täysin tai jonkin verran eri mieltä.
Sain puheenvuorossani esittää myös toiveen päättäjille koko Kevyen puolesta. Yhdessä sovitusti toivoin, että huomio kiinnittyisi nyt siihen vaiheeseen, kun vauva on päässyt sairaalasta kotiin: että lapsi saisi laadukkaat ja riittävät kehitysseurannat ja perhe tukea kotiin, asuinpaikkakunnasta riippumatta. Näin sote-uudistuksenkin kynnyksellä se on tärkeä aihe, ja keskosvanhemmat kyllä tietävät, että esimerkiksi kehitysseurannoissa on suuria alueellisia eroja. Koska keskosten sairaalahoito on Suomessa maailman kärkeä, ja perhekeskeinen hoitotapakin on jo levinnyt laajalle, olisi aika keskittyä seuraaviin vaiheisiin. Tätä tuki myös tilaisuudessa esiintynyt emeritusprofessori Sture Andersson, joka toisti useaan kertaan, että vanhemmat ovat keskoslapsen tärkein tuki ja voimavara – sairaala-aika on pisimmilläänkin vain kuukausia, kun vanhempien osuus lapsesta huolehtimisesta on vuosia.


Pääsin mukaan myös tilaisuuden lopussa pidettyyn paneelikeskusteluun, jossa yritin yhdistellä omia ja muiden keskosperheiden kokemuksia tutkijoiden kertomiin uusimpiin tuloksiin. Keskustelimme muun muassa siitä, mitkä ovat mahdollisesti syitä siihen, että keskosina syntyneet lapset tuntevat useammin tulevansa kiusatuksi kuin täysiaikaisina syntyneet lapset, miten keskosten isät saataisiin niin tutkimusten kohteeksi kuin aktiivisemmin vertaistuen piiriin, ja mitkä tekijät ehkä vaikuttavat siihen, että keskosina syntyneet lapset muuttavat keskimääräistä myöhemmin pois kotoa. Puhuimme myös ylisuojelevista vanhemmista, jollaiseksi itse tunnustauduin viipymättä. Tulin myös julkisesti luvanneeksi, että en mene enää rippileirille tai armeijaan tarkastamaan, muistavatko lapseni hengittää nukkuessaan!


En ole kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi, mutta olen käynyt vuosittain puhumassa mm. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoille keskosvanhemman kokemuksista, ja ollut mediassa useissa haastatteluissa. Lisäksi olen kirjoittanut kokemuksistani monenlaisilla foorumeilla ja vaihtanut paljon kokemuksia ja pohdintoja keskosten vanhempien kanssa. Kaikesta tästä on hyötyä silloin, kun pääsee tuomaan vanhempien näkökulmaa tämäntyyppiseen tilaisuuteen. Kiitos siis teille jokaiselle, jonka kanssa olen vuosien saatossa keskustellut! Myös tutkijat olivat tyytyväisiä ja toivovat, että tällaisia tapahtumia voidaan järjestää jatkossakin.

Tilaisuuden tallenne on vielä noin vuoden verran katsottavissa osoitteessa https://tiedekulmamedia.helsinki.fi/fi/web/tiedekulma/player/webcast?eventId=73997879. Toivottavasti siitä on hyötyä mahdollisimman monille!

Heli Kauppinen

Tilaisuuden tutkijapuheenvuorot:
Keskoshoidon kehitys, professori Sture Andersson, HUS
Syntymäpaino, perhetausta ja toisen asteen koulutus, professori Jani Eerola, Turun yliopisto
Tutkittua tietoa: PremLife-projekti, professori Eero Kajantie, Oulun yliopisto ja THL, professori Katri Räikkönen, Helsingin yliopisto ja dosentti Kati Heinonen, Helsingin yliopisto

Tallenne on katsottavissa noin vuoden verran osoitteessa https://tiedekulmamedia.helsinki.fi/fi/web/tiedekulma/player/webcast?eventId=73997879

Tilaisuuden järjestivät PremLife-projekti ja Keskosperheiden yhdistys Kevyt yhteistyössä Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston ja THL:n kanssa.