Synnytys
Sairastuin täysin yllättäen vakavaan pre-eklampsiaan (raskausmyrkytys). Tauti todettiin todella poikkeuksellisen aikaisin, raskausviikolla 23+3, ja oli myös poikkeuksellisen raju. Verenpaine nousi koko ajan, ja muut oireet lisääntyivät, joten olinkin ennen leikkausta vajaan viikon tehotarkkailussa synnytyssalissa, pimeässä huoneessa, voimakkaassa lääkehoidossa. Reilu viikko diagnoosista oli synnytys sitten väistämätön hengenvaarallisten oireiden vuoksi. Verenpaine oli n. 200/120, kuten oli ollut viikon aikana. Veriarvotkin alkoivat heiketä, ja viittasivat alkavaan hemolyysiin. Lisäksi verenhyytymistekijät olivat selvästi laskussa. Koska olin menettänyt niin paljon proteiinia virtsaan, veren albumiini oli alhainen. Lisäksi turvotusta oli kertynyt muutamassa päivässä 10kg, myös keuhkoihin. Lääkärit tulivat siis synnytyssalihuoneeseen klo 14 perjantaina, 24.5. ja kertoivat että leikkaus tehdään täysnukutuksessa klo 16. Isä ei saanut nukutuksen takia tulla mukaan synnytykseen. Nyt on sitten koettu kaikki ambulanssikyydistä magneettikuvauksiin, röntgeneihin, leikkaukseen, haavan repeämiseen, katetreista tulleeseen virtsatieinfektioon sekä kipulääkekirjoon mitä käytössä on...yhtenä yönä tuli kuulemma piikkiä enemmän kuin koko osastolle viikossa (ainakin hoitajan mukaan...). Kivut olivat siis parina yönä aivan sietämättömät. Synnytyksen jälkeen paino sitten putosi 20 kg viikossa, ja sen jälkeenkin vielä monta kiloa. Käsivarret ja ranteet olivat kai 'kuin narkkarilla', kun suonia piikitettiin niin paljon, ja lääkettä ja muuta tippaa tuli vuorotellen tai yhtäaikaa kumpaankin ranteeseen. Jalat kipeytyivät aika pahasti pitkäksi aikaa, varmaan osittain rajun painonvaihtelun, osittain sen takia että lihaksia hajosi pahan proteinurian takia.

Nyt vaan seuraillaan sitten pienen pienen pojan päiviä lastenklinikalla.Tästä eteenpäin kirjoituksen pääosassa onkin Joonatan Christian (620gr, 29 cm!), joka syntyi sektiolla 24.5 klo 16.23. Tehohoito lastenklinikalla on tosi rankan näköistä, joten Joonatanin täytyy olla rohkea taistelija, kuten nimen esikuva Raamatussakin... Erityisesti keuhkot ovat epäkypsät. Paljon on myös välttämätöntä lääkehoitoa, ja jatkuvasti röntgenkuvausta ym. Jo edellisenä kesänä meillä oli työnimi valmiina: pienen pieni Lallukka. Eipä arvattu, miten osuva siitä tulikin... (Psalmi 139:16!) Kyllä Jumala tämän tiesi. Monia ihania rohkaisuja ollaan saatu Raamatusta ja ihmeellisesti muutenkin koettu rauhaa ja lepoa ja apua enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jumala on puhunut ja kohdannut nyt meitä, ja näillä vaiheilla voi olla vielä todella suuri tarkoitus tulevaisuudessa.

Joonatan 30 min. ikäisenä

Joonatan Christian Lallukka, 24.5. 2002 klo 16.23 (mitat 620 gr, 29 cm)
Ensimmäisenä päivänä, juuri kun Joonatan oli tuotu naistenklinikalta tunneleita pitkin naistenklinikalle, Jouni sai kuulla lääkäriltä, että joka toinen näin pieni selviää. Se oli alkumme vanhempina. Ensimmäiset päivät olivat kaikkein kriittisimmät, sillä silloin aivoverenvuodon riski oli suurin. Onneksi Joonatan varjeltui. Aivoverenvuodot ovat tavallisimpia syitä vauvojen menehtymiseen, eikä niitä voida hoitaa. Ne voivat myös jättää pahat jäljet ja kehityshäiriön, vaikka vauva selviäisikin. Joonatanin paino putosi ensimmäisinä päivinä, ja oli alimmillaan vain 550 gr. Silloin, vain 4pv ikäisenä Joonatanille tehtiin myös ensimmäinen leikkaus, ductuksen sulkeminen (sikiöaikaiseen verenkiertoon liittyvä verisuoni piti sulkea). Keuhkot olivat todella epäkypsät, vaikka olin saanut kaksi vauvan keuhkoja kypsyttävää kortisonipiikkiä ja yhden joko lume- tai kortisonipiikin juuri ennen leikkausta (tutkimus). Keuhkotilanteen takia ensimmäiset viikot kuluivat tiiviisti hengityskoneessa. Välillä tarvittiin myös ns. tärinämallia, joka on vielä voimakkaampi hengityskonemuoto. Pitkä hengityskonehoito rasittaa keuhkoja, mutta vaihtoehtojahan ei ollut. Alussa kaikki ravinto meni suonensisäisesti (syvävena). Suoleen valutettiin aluksi vain vesihuuhteita. Vähitellen lähdettiin kokeilemaan, miten suolisto vastaanottaa maitoa. Ensin määrä oli vain puoli milliä aterialla! Ateriakokoa kasvatettiin sitä mukaa kuin suoli otti maitoa vastaan. Välillä tosin jouduttiin aina maidot laittamaan tauolle, kun Joonatanin vointi huononi jatkuvien infektioiden takia tai kun maidot eivät imeytyneetkään. Pienten keskosten suolisto on todella epäkypsä, joten suoliongelmat ovat tavallisia. Muutamien päivien ajan lääkärit olivat todella huolissaan, että Joonatanin suoleen puhkeaa reikä, ja suolta joudutaan leikkaamaan. Kirurgit kävivät jo parina päivänä katsomassa vauvaa. Röntgenkuvia otettiin useasti, ja niistä seurattiin tilanteen kehittymistä. Meille sanottiin, että jos teillä on onnea, suoli ei puhkea. Eräänä maanantai-iltana sitten Siionin rukouskokouksessa rukoiltiin Joonatanin mahan puolesta, ja seuraavana aamuna tilanne oli rauhoittunut! Leikkausta ei ole tarvinnut tehdä. Maidot olivat vielä välillä tauolla, mutta sitten suoli on toiminut hyvin, ja vähitellen Joonatan pääsi eroon syvävenasta, ja kaikki ravinto voitiin antaa nenämahaletkun kautta. Infektiot ovat olleet jatkuva riesa, eikä ensimmäisinä viikkoina ollut kuin pari antibiootitonta päivää. Syvävenasta eroon pääseminen oli tärkeää myös tulehdusten vähenemisen kannalta, sillä syvävena ilmeisesti ylläpiti jatkuvaa sieni-infektiota veressä. Vastustuskyky on edelleen heikko, joten pitkään on oltava varovainen, että vointia heikentäviltä tulehduksilta vältyttäisiin. Tämän yleiskatsauksen jälkeen kokoamme tähän päiväkirjamerkintöjä Joonatanin elämän alkutaipaleelta..

Tea ja Joonatan

Lue päiväkirjaa: Teho-osastolla