|
|||||
![]() |
|||||
|
Nämä sivut ovat tarkoitettu terveydenhoitajien työn tueksi keskosen ravitsemukseen ja ravitsemusohjaukseen liittyvissä asioissa. Keskosperheen kotiutuessa vanhemmat saattavat olla huolissaan vauvan voinnista ja kehityksestä. Keskosen ravitsemus ja siihen liittyvät ongelmat ovat yksi osa-alue, johon vanhemmat voivat kaivata ohjausta. Neuvolan terveydenhoitajan tuki on tärkeää perheelle.
2. Haasteet keskosen ruokailussa - Imemisen ja nielemisen vaikeus Erityisesti pikkukeskosilla imeminen ja nieleminen voi olla vaikeaa elimistön kehittymättömyyden vuoksi. Imemis-nielemistoiminnon oppiminen riippuu lapsen sikiöiästä, kliinisestä tilanteesta ja yksilöllisestä kypsymisestä. Isommilla keskosilla sen oppiminen kestää noin 15 päivää, pienen pienillä keskosilla voi kestää kuukausia. Imemisen, nielemisen ja hengittämisen tulee olla koordinoituja ja lapsen lihasjäntevyyden ja tasapainon tulee olla hyvä ennen kuin imeminen onnistuu. Oikea syöttöasento, katsekontakti ja lapselle sopivat lusikat ja tutit helpottavat syömistä. Keskosvauvan imetysharjoittelussa tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Kenguruhoito, ihokontakti ja läheisyys edistävät maidon herumista ja rintaruokinnan onnistumista. Vauvaa kannattaakin imettää ihokontaktissa, koska silloin maitoa heruu rinnoista paremmin kehon kohonneen oksitosiinimäärän vaikutuksesta. Rauhallinen juttelu, kiireettömyys ja läheisyys tekevät syömisestä lapselle miellyttävän tapahtuman. Aluksi kannattaa puristaa rinnanpäähän maitopisaroita, josta vauva voi lipoa niitä. Vähitellen rinnan tuoksu ja maidon maku houkuttaa vauvan tarttumaan rintaan. Tarvittaessa voi kokeilla myös rintakumia imetyksen avuksi. Imetyksen aikana seurataan vauvan reaktioita ja jaksamista: väsyessään vauva ei jaksa imeä. Vanhempien tukeminen imetykseen liittyvissä asioissa on tärkeää. Keskosella voi mennä kauan, ennen kuin hän oppii imemään rinnasta. Äiti tarvitsee kannustusta rintamaidon lypsämiseen siihen asti kunnes vauva jaksaa itse imeä. Imetykseen liittyvissä ongelmissa on hyvä tarkistaa imetysote ja antaa äidille konkreettista, "kädestä pitäen" -ohjausta.
Keskoslapsi saattaa kieltäytyä syömästä. Alkuvaiheen hoitotoimet voivat vaikuttaa siihen, miten lapsi kokee nälän tunteen ja syömisen. Esimerkiksi letkun kautta ruokitut lapset eivät välttämättä ole oppineet tuntemaan nälkää ja kylläisyyttä. Syömisongelmien taustalla voi olla myös neurologinen ongelma. Tehohoidossa syntyneet suunalueen traumat aiheuttavat syömisongelmia. Lapsi voi oppia liittämään syömiseen mielipahan kokemuksen ja voi kieltäytyä kokonaan syömästä. Lapsi voi ilmaista mielipahaansa monilla tavoilla, kuten kääntämällä päätään pois, lopettamalla imemisen, vetäytymällä uneen tai muuttumalla apaattiseksi. Mielipahan merkkejä ovat myös itku, muutokset lapsen värissä ja hengityksessä, tonuksen kohoaminen ja oksentaminen. Näihin merkkeihin tulee reagoida heti ja antaa lapselle aikaa rauhoittua sekä positiivisia kontakteja ilman ruokaa. Syöttämisen pitää olla varovaista ja lähteä lapsen tarpeista. Rauhallisella ja kiireettömällä tunnelmalla, sylissä pitämisellä sekä kontaktin luomisella vauvaan syömisestä tehdään miellyttävä tapahtuma.
Keskoslapsia pitää syöttää täysaikaisia lapsia useammin. Keskoslapsi ei jaksa syödä kerralla paljon, eikä kestä pitkiä syöttövälejä. Pientä keskosta onkin tärkeää syöttää säännöllisesti. Tiheät syötöt saattavat keskosen vanhemmille olla raskaita ja haastavia, koska keskosen pitää syödä tiettyyn aikaan tietty määrä ja vanhempien pitää herätellä vauvaa usein syömään.
Keskonen
voi myös pulautella ja oksennella täysaikaista lasta
enemmän. Taustalla ajatellaan olevan ruokatorven alaosan sulkijalihaksen
epätäydellinen toiminta tai ajoittainen relaksaatio.
Keskosella voi olla myös ilmavaivoja ja vatsaongelmia. Vatsavaivat ja itkut voivat aiheutua siitä, että vanhemmat syöttävät lasta liikaa. Myös rauta voi aiheuttaa keskoslapselle erilaisia vatsaongelmia; ummetusta, ripulia ja itkuja. Rauta-annokset aloitetaan vähitellen ja pyritään siihen annokseen, mikä olisi kaikkein siedettävin lapselle. Luumusose ja täysjyvävellit ja -puurot auttavat ummetukseen. Lapsi saattaa tarvita ummetukseen myös lääkitystä. Ilmavaivoihin voi auttaa röyhtäyttäminen, vatsan sively ja vauvan kanniskelu.
Keskosen huono ruokahalu voi jatkua myös kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen. Silloin voidaan tarjota tuttuja mieliruokia ja välttää ylimääräisiä välipaloja, vaikka lapsi söisi huonosti ruoka-aikana. Säännölliset ruokailut ovat tärkeitä. Lasta ei pidä koskaan syöttää väkisin.
|
|
|||
|
|||||
Koivuniemi, Emilia & Nironen, Maiju 2008. Keskosen ravitsemuksen seuranta ja ohjaus lastenneuvolassa. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tämän
opinnäytetyön oikeudet omistavat:
|
![]() |
||||
| Viestit
sivujen päivittäjälle: webmaster@kevyt.net Sivut päivitetty 07.05.2009 |
|||||