Anna arvokas joululahja lähimmäiselle!
Ojenna kätesi - joka arkipäivä potilaat tarvitsevat yli 1000 verenluovuttajan apua.

Vuosittain noin 50 000 suomalaista saa hoitoa verivalmisteilla. Luovutettu veri jaetaan kolmeen osaan: punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi. Potilaille annetaan heidän tarvitsemiaan osia verestäsi. Lue lisää verivalmisteiden käytöstä keskosten hoidossa Pyryn ja Onnin tarinasta!
Voit myös haastaa ystäväsi mukaan verenluovutuskisaan www.haaste.fi -sivuilla!

Punaisen Ristin Veripalvelun sivuilta löydät tiedot, voitko luovuttaa, missä voit luovuttaa ja miten verenluovutus tapahtuu.
Veripalvelu.fi -sivuilla voit tutustua tarkemmin Veripalvelun toimintaan ja näet ajankohtaiset tiedot, minkä veriryhmän verestä on milloinkin suurin pula. Potilaiden veriryhmäjakauma on kuitenkin suunnilleen sama kuin luovuttajien, joten jokainen luovuttaja on tärkeä.

Kysy verenluovutuksesta!
Maksuton infopuhelin 0800 0 5801 (arkisin klo 8–17)

Lisätiedot:
www.haaste.fi
www.veripalvelu.fi

"Olin melkein koko aikuisikäni halunnut luovuttaa verta, mutta vasta nyt tuli eteen sopiva elämäntilanne: 50 kilon painoraja oli täynnä, astmalääkitys ei ollut este, viimeisimmästä synnytyksestä oli kulunut vuosi enkä enää imettänyt. Ajatus verenluovutuksesta tuntui mutkattomalta – pienellä vaivalla voi saada aikaan paljon hyvää. Ajattelin myös tavallaan maksavani velkoja takaisin, sillä viikkoihin nähden pienipainoisena syntynyt esikoisemme oli saanut punasolu- ja verihiutaletankkauksia. Lisäksi lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat tarvinneet verivalmisteita, mutta eivät itse kelpaa luovuttajiksi. En kerta kaikkiaan nähnyt mitään syytä olla luovuttamatta, kun kerran vereni kelpasi.

Valmistauduin luovutukseen syömällä kevyesti ja pitämällä huolen riittävästä nesteen saannista. Luovutuspaikalla täytin terveydentilakyselyn, joka käytiin läpi hoitajan kanssa. Samalla mitattiin hemoglobiini. Ja eikun pritsille makoilemaan! Pussi täyttyi yllättävän nopeasti, alle kymmenessä minuutissa. Loppuvaiheessa hiukan huimasi, mutta se korjaantui, kun pääpuolta laskettiin hieman alemmaksi. Huilin vielä kymmenisen minuuttia lehteä lukien ja siirryin sitten nauttimaan mehuja ja kolmioleipiä.

Koko päivän mieli oli korkealla, ja ainoa seuraus luovutuksesta oli illalla iskenyt väsymys. Sekin oli oikeastaan positiivinen juttu, tulipa kerrankin mentyä ajoissa nukkumaan.

Jos ei terveydellisiä esteitä ilmaannu, menen varmasti uudestaan. Aloin myös harkita plasmanluovutusta. Mielelläni olen hehkuttanut hyvää kokemustani muillekin. Koskaan ei tiedä, milloin verta tarvitaan – joko itse tai joku perheenjäsenistä saattaa milloin tahansa olla siinä tilanteessa. Tai jonkun muun äiti, isä, sisarus tai lapsi."

- Susanna -