Keskosvanhemmaksi synnytään yleensä valmistautumatta

Keskosen syntymä tulee yleensä yllätyksenä. Vaikka vauvan ennenaikaisuudesta olisi jo merkkejäkin esim. äidin ollessa sairaalan osastolla supistusten tai uhkaavan raskausmyrkytyksen takia, on vaikea ymmärtää vauvan tulevaa syntymää todeksi. Tilanne on hämmentävä ja pelottava. Vanhemmat ovat harvoin edes tulleet ajatelleeksi, että raskaudessa voisi tulla ongelmia. Myös neuvolat kertovat ongelmien syistä ja seurauksista hämmästyttävän vähän. Sairaalan osastolla saatetaan olla hyvinkin epäselviä lausunnoissa tulevan suhteen, koska tilanne ei ehkä ole selvä lääkäreillekään. On paljon "odottelua, seurantaa ja odottelua". Yhtäkkiä tilanne muuttuukin: vauva lähtee syntymään pidättelyistä huolimatta tai päädytään esim. kiireelliseen sektioon. Vanhempien ajatukset ja tunteet eivät pysy mukana tapahtumien vyöryessä eteenpäin.

Kun vauva sitten syntyy ja ensitieto vauvasta ja hänen tilastaan annetaan, ovat vanhemmat usein syystäkin peloissaan. Eihän tällaiseen tilanteeseen voinut mitenkään valmistautua. Vaikka vauvan tila olisi vakaa, ei se poista vanhempien huolta. Reaktiot ja tunteet ovat voimakkaita myös fyysisesti. Ei ole ihme, jos vanhemmat uupuvat. Läheisten voi olla vaikea ymmärtää vanhempien käytöstä tai sitä, etteivät he ehkä halua vielä puhua asiasta tai vauvan tilasta. Tunteet vaihtelevat surusta epätoivoon, ilonpilkahduksista suuttumukseen ja vihaan. Vanhemmat pelkäävät lapsen terveyden ja jopa elämän puolesta. Äiti suree usein myös kesken jäänyttä raskauttaan. Isä voi olla päivät työssä, mutta illalla tunteet ja huoli saattavat tulla erittäin voimakkaina. Sen lisäksi, että vanhemmat taistelevat oman jaksamisensa ja tunteidensa kanssa, heidän olisi jaksettava antaa voimaa ja rakkautta isommille lapsille sekä usein lohduteltava isovanhempia ja huolestuneita sukulaisia tai ystäviä. Moni onkin ratkaissut asian ja vähentänyt omaa stressiään niin, että perhe on perustanut läheisten luettavaksi nettiblogin, jossa he "raportoivat" vauvan ja omat kuulumiset.

Joskus vanhemmat käyttäytyvät ulkopuolisille päin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näin he suojaavat itseään ja pitävät itsensä ”kasassa”. Joskus tähän liittyy tunteiden ja tapahtumien kieltäminen. Elämä voi olla liian rankkaa kohdattavaksi. Vanhemmilla voi myös olla niin kovat paineet, etteivät he käytännössä pysty vastaanottamaan tietoa lapsestaan ja hänen tilastaan. Tässä sekasortoisessa shokkivaiheessa voi mennä useampi päiväkin.

Keskosuus koettelee parisuhdetta ja sisaruksia. Valtaosa hoidosta on yleensä äidin harteilla, vaikka usein isät ottavat ehkä keskivertoa enemmän osaa lapsen hoitoon. Sisarukset reagoivat keskosuuteen yksilöllisesti riippuen lapsen iästäkin; on mustasukkaisuutta, lievää masennusta ja hyvin suurtakin huolta uudesta pienestä perheenjäsenestä. Sisarusten saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi vanhemmat ovat niin paljon poissa (tehohoitojakso) tai miksi uusi vauva ei tule kotiin. Ja kun vauva vihdoin kotiutuu, se tarvitseekin ehkä säännöllistä lääkitystä ja erityishoitoa. Keskosuus on kriisi koko perheelle. Se vaikuttaa myös perheen suhteisiin muihin läheisiin, ystäviin ja tuttaviin.

Vauvan kotiutuminen on odotettu vaihe. Valtavan ilon rinnalla on myös pelko ja huoli – pärjäämmekö? Kasvaako vauva varmasti, osaanko tehdä kaikki hoitotoimenpiteet oikein? Mistä kysyn neuvoa? Usein takana on viikkojen, jopa kuukausien sairaalahoitojakso, ja vanhemmat ovat sekä fyysisesti että henkisesti hyvin väsyneitä. Kotiin saattaa tulla hyvinkin vaativa vauva. Keskosvauvan vanhempien on hyvä jakaa kokemuksiaan muiden saman kokeneiden kanssa, sillä vertaistuki on uskomaton voima. Ongelmat imetyksessä, syömisissä tai vauvan hoidossa tuntuvat pienenevän, kun kuulee, että muillakin on samanlaisia kokemuksia.

Keskosen kehitysseurannoissa seurataan mm. vauvan kasvua ja kehitystä. Tämä helpottaa jonkin verran vanhempien huolta. Monet asiat ovat kuitenkin keskosvauvan kanssa samanlaisia kuin täysiaikaisenkin: vauva valvottaa, imetys ei suju, vauvalla on vatsavaivoja, vauvan viesteistä ei saa heti selvää. Luottamus omaan vanhemmuuteen kasvaa vähitellen. Kun vauva kypsyy, kypsyvät vanhemmatkin vanhemmuuteen. Kaikilla keskosena syntyneillä kehitysseurantoja ei ole. Lääkäri päättää yksilöllisesti seurannan määrän. Silloin on hyvä kääntyä neuvolan puoleen useammin, ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Keskosen hoito voi vaatia varsinkin muutamana ensimmäisenä vuotena perheeltä rutkasti voimavaroja. Monilla keskosilla on hankaluuksia syömiseen ja ravitsemukseen liittyvien asioiden kanssa. Päivittäinen, jopa vuosia kestävä keuhkolääkitys, sosiaalista elämää rajoittava infektioherkkyys tai fysio-, puhe- tai toimintaterapiakäynnit voivat kuormittaa perhettä varsin paljon.

Henkinen tervehtyminen saattaa kestää kauan. Mieleen palaavat yhä uudelleen keskoslapsen syntymää edeltänyt aika, syntymä ja tämänhetkinen tilanne – vielä vuosienkin kuluttua. Itsesyytökset tai syyn hakeminen itsensä ulkopuolelta vaihtelevat. Vähitellen ihminen alkaa hyväksyä tapahtuneen. Keskosuus ei ole enää mielessä päivittäin, mutta ei ehkä täysin pääty koskaan, sillä tapahtunut kriisi jää osaksi ihmisen elämänhistoriaa. Vuosienkin päästä saattaa jokin asia palauttaa kipeät muistot mieleen. Jokainen vanhempi elää keskosuuden omaa tahtiinsa, omalla tavallaan.

Joskus taakka kasvaa liian suureksi yksin selvitä. Jos huoli vauvasta tai oma väsymys alkaa tulla suuremmaksi kuin vauvan antama ilo, voivat vanhemmat miettiä, pitäisikö heidän jutella jaksamisestaan esim. tukihenkilön, neuvolan terveydenhoitajan tai esim. vauvaperhetyöntekijän kanssa. Perheeseen on mahdollista saada ulkopuolista apua mm. terveydenhuollon tai sosiaalitoimen palveluina. Esim. keskosvauvan mahdollinen infektioherkkyys voi eristää perheen sosiaalisesti ja aiheuttaa välillisesti väsymystä.

Keskosuus on ohimenevä vaihe lapsen elämässä, vaikka me vanhemmat emme sitä voisikaan koskaan unohtaa. Keskosvauvoista kasvaa tyttöjä ja poikia. Moni lapsi selviää keskosuudesta ilman mitään merkkejä, toisille jää jotain muistoksi vaikeasta alusta. He ovat kuitenkin ihan tavallisia lapsia; tuovat iloa ja huolta vanhemmilleen kuin kuka tahansa lapsi. Vanhempien on hyvä myös irrottautua keskosuudesta, kun ovat siihen valmiita. Vaikka keskosuus jättäisikin jälkeensä esim. cp-vamman tai neurologisen ongelman, on jaksettava uskoa siihen, että elämä kantaa myös tätä lasta.

Keskosvanhempien yhdistys Kevyt pyrkii tukemaan vanhempia, jotta he jaksavat arjessa paremmin. Tietoa ja tukea perheet saavat yhdistyksen internet-sivuilta, perheiden yhteisissä tapahtumissa, vanhemmille järjestetyissä keskustelu- ja teemailloissa sekä keskoslapsille ja -perheille järjestetyn toiminnan kautta. Internet-sivustollamme on erittäin aktiivinen ja asiallinen keskustelupalsta, joka tarjoaa eri puolilla Suomea asuville keskosvanhemmille vertaistukea, kokemuksia ja tietoa. (www.kevyt.net/keskustelu)
Yhdistyksemme jäsenenä olet osa keskoslasten perheiden verkkoa ja mukana tekemässä parempaa huomista keskosille ja heidän perheilleen!

Teksti: Sari Vuoristo, Keskosvanhempien yhdistys Kevyt
Lähde: Kevyt pienokainen - tietoa keskosesta vanhemmille

KUN ON OIKEIN PIENI
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi/Teoksesta Salaperäinen rasia)
musiikkina: Vauvan vaaka (cd-levy, Soili Perkiö, Hannele Huovi, Tammi)